Viikonpäivien nimien alkuperä suomen kielessä
Suomenkieliset viikonpäivien nimet ovat peräisin sekä muinaisista suomalaisista uskomuksista että kansainvälisistä vaikutteista. Tässä artikkelissa käsitellään kunkin viikonpäivän nimen alkuperä ja historia.
Maanantai
Maanantai tulee sanasta “maanantai”, joka juontaa juurensa muinaisgermaaniseen maanantaihin (“Monandæg”), joka tarkoittaa “kuun päivää”. Sana on johdettu latinan sanasta “dies Lunae”, joka tarkoittaa samaa. Kuu oli muinaisille suomalaisille tärkeä taivaankappale, ja se antoi nimen viikon ensimmäiselle päivälle.
Tiistai
Tiistain nimi tulee muinaisgermaanisesta sodan ja taistelun jumalasta Tyristä (muinaisgermaaninen Tiw, lat. Mars). Nimi on sukua ruotsin sanalle “tisdag” ja saksan “Dienstag”. Tiu, Tyr tai Tiw oli sodan jumala, ja päivän nimenä se viittaa vanhaan soturien kunnioittamiseen.
Keskiviikko
Keskiviikko on suomen kielessä melko yksiselitteinen, sillä se tarkoittaa viikon keskikohtaa, keskiviikkoa. Latinaksi viikon keskimmäinen päivä tunnetaan nimellä “dies Mercurii” Mercuriuksen mukaan, mutta suomessa nimen valinnassa on korostettu sen paikkaa viikon keskellä.
Torstai
Torstai on nimetty muinaisen skandinaavisen ukkosenjumala Thorin mukaan. Thor oli voimakas ja pelätty jumala, ja torstai oli hänen päiväänsä. Nimi on samankaltainen monissa germaanisissa kielissä, kuten ruotsin “torsdag” ja saksan “Donnerstag” (Donner tarkoittaa ukkosta).
Perjantai
Perjantai on nimetty rakkauden ja hedelmällisyyden jumalattaren Frigg/Freyjan mukaan. Tämä jumalatar oli Odin-jumalan vaimo muinaisessa skandinaavisessa mytologiassa. Suomen kielen sana on johdettu muinaisgermaanisesta juuresta, kuten ruotsin “fredag” ja saksan “Freitag”.
Lauantai
Lauantai tulee muinaisesta peseytymispäivästä, sillä se liittyy saunomiseen ja puhdistautumiseen. Sana “lauantai” juontaa juurensa ruotsin sanasta “lördag” ja saksan “Samstag”. Muinaisgermaaninen sana “laugardagr” tarkoitti peseytymispäivää, joka viittaa vanhaan tapaan puhdistautua viikon lopuksi.
Sunnuntai
Sunnuntai on peräisin muinaiskirkollisesta traditiosta, ja se on nimetty auringon mukaan. Sana juontaa juurensa muinaisgermaaniseen sanaan “sunnandæg”, joka tarkoittaa “auringon päivää”. Tämä nimi on peräisin latinan sanasta “dies Solis”. Auringon päivä oli pyhä ja lepopäivä, ja näin se on säilynyt myös kristillisessä perinteessä.
Lähteet
- Häkkinen, Kaisa. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.
- Koivisto, Kari. Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992.
- Hyvärinen, Irma. Viikonpäivien nimien historia ja etymologia. Helsinki: Yliopistopaino, 1997.
- “Weekday Names in Finnish.” Institute for the Languages of Finland. Accessed August 2, 2024. http://www.kotus.fi.
- “Origins of the Days of the Week.” Finnish Folklore Society. Accessed August 2, 2024. http://www.folklore.fi.